Tervehdys kaikille ja onnellista uutta vuotta 2012!

Olen joulun alla syntynyt ja niinpä sain synttärilahjaksi kalenterin. Se on Paulo Coelhon ihanan värikäs ja inspiroiva kalenteri. Ja luulen että tästä vuodesta tuleekin kohdallani yhtä värikäs ja inspiroiva. Ainakin monia kivoja suunnitelmia on. Intiaan olen lähdössä helmimaaliskuun vaihteessa festarikeikoille ja sitten syksyllä Kiinaan keikoille. Paraikaa väkerrän kolmannen levyni ensimmäistä sinkkua ja laulujoogalevyä.

2012. Nyt se siis on alkanut. Muutoksen vuosi. Jännää seurata mitä tapahtuu. Vaan tapahtunuthan on paljon koko ajan, mutta tapahtuuko nyt sitten vielä enemmän? On se vain ihmeellistä, miten vaikka joka puolella maapallo natisee liitoksissaan, ei kukaan oikein ole kuitenkaan valmis luopumaan omista mukavuuksistaan ja omasta piintyneestä tavasta olla ja elää ennenkuin se jokin katastrofi koskettaa konkreettisesti omaa elämää.

Muistelin tuossa yhtenä päivänä, kuinka eräs tuttavani kerran hehkutti junamatkaansa Kiinaan. He olivat siinä matkalla ystävänsä kanssa olleet muutaman päivän jossain niistä maista, josta me ei tiedetä yhtään mitään muuta kuin juuri ehkä nimi, jonka senkin minä olen unohtanut :). Siellä maassa oli tapana, että kaikki turistit ja vieraat yöpyivät paimentolaisheimojen teltoissa ja saivat heiltä maitoa ja ruokaa. Ajatella, kun omalla ovellasi yhtäkkiä seisoisi joku kaukainen "udmurtti" ja ilmoittaisi tarvitsevansa yösijan viikoksi!:). Taitaisi tuntua vähän vieraalta ajatukselta? Mutta, jos kuitenkin tarkemmin asiaa ajattelee, niin eiköi se olisi vaan paljon mukavempaa ja jännittävämpää kuin tällainen kulttuuri, jossa ei edes tiedä kuka asuu samassa rapussa kanssasi? Ja kuinka paljon sisältöä elämään voisi tuoda oikeanlainen yhteisöllisyys verrattuna vaikka älypuhelimella räpläämiseen..  Tämä vain tuli mieleeni näistä piintyneistä tottumuksista. Onkohan niin, että joku päivä taas asutaan ja eletään yhdessä kuten ennen vanhaan? Vieköhän maailma meidät takaisin tasapainoon ja juurillemme. Sitä seuraan mielenkiinnolla.